Onko yhteisöllisyys mukana murroskarnevaaleissa?

Lähes päivittäin luen, kuulen tai totean työelämän olevan murrostilassa.

Havahduin pohtimaan, onko myös yhteisöllisyys murrostilassa?

Ja jos on, mitä murrostila tarkoittaa työelämän yhteisöllisessä ajattelussa sekä - toiminnassa?  

Mennäänkö kolistelemalla ja kovaa vai tarkoitusta tutkien ja tunnustellen?

Jokainen voi tunnistella, kumpaisella menotavalla on hyödynmukaista ja

edistyksellistä mennä?

Lähestyn blogin otsikointia syvän mietteliäänä, jopa henkilökohtaisesti tunnistamani ja ajattelemaani yhteisöllisyys ja sen rakennuspalikat näyttäytyvät minulle tänä päivänä hieman tosin kuin aiemmin. Toki tähän tunnistus-ajatusvirtaani voi olla vaikuttamassa moniakin asioita työelämästä heijastelevasta tilasta.

 Saattaneehan asianlaita olla niinkin, että tarve päivittää yhteisöllisyyden sisällään pitoa on vain minulla itselläni henkilökohtaisesti?

Toisaalta, tutkiessa työelämää silmälaseillani näen siellä vaihtelevaa tarvetta, toisaalta jopa vaativanomaista kysyntää yhteisöllisyyden päivitystyölle.

Ottamatta kantaa ajatusvirrassani, onko yhteisöllisyyden murrostila hyvästä vai pahasta?

Hedelmällisempänä koen pohtia Sinun, minun, meidän ja yhdessä olemisen sekä tekemisen uudellistumisen tarpeellisuutta suhteessa yhteisöllisyyteen ja ennen kaikkea tarvetta tunnistaa, jos on kysyntä.

Yhteisöllisyys terminä on hyvin moniulotteinen.

Tällöin on mielekästä maistella yhteisöllisyys – sanaa omassa ajattelussaan asettumatta puolesta tai vastaan millekään näkökulmalle.  

Yhteisöllisyys -termiä on monipuolisesti auki kirjattu monissa julkaisuissa. Niin sanotut koulukunnat näkevät, kokevat ja viestivät yhteisöllisyyden omista rakenteistaan käsin sekä koulukuntansa viitekehyslähtöisesti.

Miksi on tärkeää työelämässä yhdessä päivittää auki puhuen ja – kirjoittaen sekä ymmärtäen mitä termi yhteisöllisyys konkreettisesti juuri meidän työpaikallamme tänä päivänä tarkoittaa?

Tavoittelemmeko yhteisöllisyydessä yhteistyötä vai yhdessä tekemistä?

Yhteistyö ei kaikilta osin tarvitse yhteistä tavoitetta, yhdessä tekeminen tarvitsee kaikilta osin yhteisen tavoitteen.

On oleellista tunnistaa vivahteellinen ero tehdäänkö yhteistyötä vai yhdessä tehden työtä. Vivahteellinen ero esiintyy ja ilmenee mm asenteena ja suhtautumisena sekä kohtaamisena.

Tavoitteellisen ja tehokkaan (tehokas tarkoittaa tässä asiayhteydessä esimerkiksi sujuvaa, mukautuvaa ja notkeaa) sekä vaikuttavan toiminnan yhtenä lähtökohtana on yhteinen todellisuus. Yhteiseen todellisuuteen oleellisesti kuuluu se, että todellisuus tehdään yhdessä.

Yhdessä tekeminen tarkoittaa pysähtymistä sen yhteisen äärelle, tässä muodostaan yhteinen ymmärrys.

On monia keinoja selvittää arkityön lomassa, onko meillä yhteinen todellisuus ja – ymmärrys?

Herkästi luotetaan ja oletetaan, että yhteinen todellisuus ja ymmärrys hoitunevat itsestään, tapahtuu ikään kuin itsestäänselvyys.

Itsestäänselvyyden huonona puolena on, että tällöin jokainen näkee ja tekee asiat omista lähtökohdistaan käsin, eli oman todellisuuden ohjaamana. Tällöin useimmiten ”vesi valuu hanhen selkää pitkin”, vaikkakin tarve ja tavoite ovat jokin muu.

Tai harvemmin yhteinen todellisuus ja ymmärrys ovat sitä, että jokainen saa ”oman tahtonsa lävitse”.

Tai yhteinen todellisuus ja ymmärrys ei ole sitä, etteikö meillä voi olla monipuolisia näkökulmia ja - mielipiteitä.

Oleellista murrostilan keskellä on havaita voimavarat, ideat ja vahvuudet, näitä yhteisöjen yksilöillä on valtavasti. Yhdistämällä edellä mainitut yhteisöllisesti toimien: vahvistetaan yhteenkuuluvuuden ilmapiiriä, tuotetaan voimavaroja työhyvinvointiin sekä edistetään työn mielekkyyttä ja perustehtävän toteutumista.  Siis yksinkertaisia ja toimivia avaimia joita työelämämme tarvitsee.

Yhdessä tekemällä olemme enemmän.

Ratkaisukeskeisesti ja tietoisella tavoite asettelulla on mahdollisuus tutkia ja päivittää yhteisöllinen todellisuus; esimerkiksi yhteisötyönohjaus tai yhteisöcoaching ovat osallistavia ja toimivia menetelmiä. Työskentely edellä mainituilla menetelmillä on hyödyllistä ulottaa konkreettiseen arjen tekemiseen tarkoituksena edistää perustehtävän toteuttamista, unohtamatta keskeistä miten teidän asiakas sekä asiakaspalvelunne hyötyy.

Esimerkiksi työelämän tikkataulua käyttämällä tulee esille painopisteet mihin on tarkoituksen mukaista tarttua.

Yhteisötyöskentelyssä hyödynnetään kokemuksellista elämällä oppimisenmallia jossa on tasapainossa sekä oppiminen ja oivallukset, että niiden säännöllinen jatkumona oleva avoin arviointi.

“Summa summarum” latinankielistä termiä lainaten:

Murrostila on mahdollisuus siinnä missä se on myös mahdottomuus.

Murrostila on liikettä. Liike on mahdollisuus tai mahdottomuus saada aikaan ja tapahtumaan jotakin.

Kumman valitset?